Entä jos?

Entä jos, Suomi näkee arvon vain tekniikassa, raaka-aineissa, materiassa? Entä jos, emme emme puolusta ja hyödynnä yhteistyön henkeä, ihmisyyttä ja elämän jatkumista ylläpitäviä arvoja? Vahvistuuko silloin ympäriltämme jo huokuva raa’istumisen kulttuuri? Heikennämmekö omaa suomalaisuuttamme sulkemalla rajoja ja tiukentamalla oman reviirimme rajoja? Kiellämmekö kaiken minulle vieraan; suomenruotsalaiset, saamelaiset, ortodoksit, ateistit, homot, lapsiperheet, vammaiset, vanhukset, nuoret, sotavetaraanit, sivarit, syrjäytyneet, punatukkaiset? Entä jos, jatkamme rahan pakon ja voimavarojen puutteen puhetta? Mitä tapahtuu, kun ajattelemme ettemme voi, emme kykene tai meidän on enemmin tuhottava kuin valittava kestäviä ratkaisuja? Näivetämmekö samalla kulttuurimme, selviytymisemme, uuden löytämisen, yhdessä voiman kasvattamisen mahdollisuutemme?

Vihreä kulttuuripolitiikka tähtää parempaan yhteiskuntaan. Sellaiseen yhteiskuntaan, jossa luova leikki ja epäonnistuminen ovat sallittuja. Sellaiseen yhteiskuntaan, jossa suvaitsevaisuus ja huolenpito ovat hyveitä – eivät kyynikoiden pilkan aiheita. Yhteiskuntaan, jossa talouden vaikutus elämään ja ympäristöön pysyvät kohtuullisina ja jossa todellinen tasa-arvo on mahdollinen.

Vihreiden tulee muistaa ja huomioida kaikki suomalaiset. Meidän tulee osoittaa yhteiskunnan oikeudenmukaisuus koskevan kaikkia suomalaisia. Ei pelätä muutosta! Hyvinvoivat ihmiset lisäävät toimintakykyä, onnettomat ihmiset vähentävät sitä.

Aiheet:

Yksi kommentti artikkeliin "Entä jos?"

  1. T-J Majanlahti sanoo:

    Yleisesti ottane puheessa tai manifestissa kysymykset ovat alussa, ja jatko vastaa näihin kysymyksiin. On rakenteellisesti erittäin huonoa, että kysymyksiä asetetaan manifestin loppuun.

    Tehokas rakenne menee näin:
    Kysytään
    kerrotaan kuinka on nyt
    kerrotaan kuinka voisi olla
    sen sijaan että mitä on nyt
    koska meillä voisi olla
    vastataan kysymykseen

    (© Steve Jobs)